Maavoimien lahjusjupakasta tuomiot

Viime kuukausina on käsitelty Patria Oyj:n Egyptin, Slovenian ja Kroatian kauppoihin liittyneitä syytteitä ja epäilyksiä lahjonnasta. Vähemmälle huomiolle sen sijaan ovat jääneet kotimaiset lahjustapaukset. Kirjassani kerroin Maavoimien materiaalilaitoksen esikunnassa tapahtuneesta lahjuksen vastaanottamisesta. Lainvoimainen tuomio tuli juuri Turun hovioikeudesta.liikennemerkki

Lahjonta tapahtui vuonna 2006, kun maavoimien materiaalilaitoksen esikunta kilpailutti ammunnoista kertyvien hylsyjen romumetallikaupan. Samassa yhteydessä kilpailutettiin satojen Itä-Saksasta 1990-luvulla ja aiemmin Neuvostoliitosta hankittujen taistelupanssarivaunujen sekä panssariajo-neuvojen romuttaminen.

Mistään nappikaupasta ei ollut kyse. Kaksivuotisen sopimuksen arvon arveltiin olleen 6-8 miljoonaa euroa. Tarkkaa summaa ja puolustusvoimien kärsimää vahinkoa ei saatu selville muun muassa voimakkaasti nousseiden metallien maailmanmarkkinahintojen ja kerätyn romun määrien seurantaan liittyneiden epäselvyyksien takia.

Turun hovioikeus tuomitsi Stena Recycling Oy:lle yhteisösakon ja toimitusjohtaja Göran Rönnbergin kahteen päiväsakkoon lahjonnasta. Lahjontaa pyritään aina peittelemään talousrikoksilla ja väärentämällä asiakirjoja. Esimerkiksi Patriassa Egyptin kauppojen yhteydessä valtionyhtiön työntekijät syyllistyivät kirjanpitorikoksiin. Stena Recycling Oy:ssa operaatioon osallistui kaksi työntekijää. He rikkoivat yrityssalaisuutta urkkiessaan kilpailijan tarjouksen tietoja puolustusvoimilta ja syyllistyivät törkeään petokseen väärentäessään yhtiönsä tarjouskilpailuun lähettämiä asiakirjoja. Toiminta tapahtui pääasiassa Jyväskylässä. Seutukuntalainen mies tuomittiin vuoden ja kuuden kuukauden sekä kumppanina toiminut satakuntalainen vuoden ja neljän kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin.

Maavoimien materiaalilaitoksen esikunnassa työskennelleen keskisuomalaisen everstiluutnantin vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen hovioikeus piti ennallaan. Se tuli lahjuksen ottamisen lisäksi tarjouskilpailun ja lopullisten kauppakirjojen peukaloinnista rikkomalla virkasalaisuutta, virkavelvollisuutta ja väärentämällä asiakirjoja. Kahden ja puolen tuhannen euron lahjukset tulivat lopulta maksamaan hänelle oikeudenkäyntikulujen ja vahingonkorvausten muodossa noin 90 000 euroa. Tuomitut joutuivat yhteisvastuullisesti maksamaan tarjouskilpailun hävinneelle Kuusakoski Oy:lle vahingonkorvauksia ja oikeudenkäyntikuluja noin 270 000 euroa.

Tapauksessa olisi vieläkin selvitettävää. Miksi kukaan everstiluutnantin esimiehistä maavoimien materiaalilaitoksen kaupallisesta neuvoksesta puolustusministeriön hallitusneuvokseen asti ei selvittänyt mistä yritysten tarjouksissa ollut 250 000 euron hintaero johtui? Poliisin kuulustelupöytäkirjojen mukaan sitä ei ollut mahdollista päätellä itse tarjouksista, koska ne eivät olleet vertailukelpoisia. Miksi everstiluutnantti tuomittiin majoittumisesta Stena Recycling Oy:n maksamiin mökkeihin ja hulppeista illallisista Kittilän räjäytysleirin aikana, mutta kaikkien muiden puolustusvoimien upseerin kohdalla kyse oli normaalista käytännöstä? Entä ylittikö puolustusministeri valtuutensa myöntäessään noin 7,4 miljoonan euron arvoisen vientiluvan hylsyille? Esimerkiksi Bahrain noin 870 000 euron arvoisen vientiluvan kohdalla puolustusministeriö korosti ministeriön voivan myöntää vientilupia miljoonaan euroon asti ilman valtioneuvoston käsittelyä. Nyt tämä mystinen raja-arvo kuitenkin voitiin ylittää moninkertaisesti vaikka kyse oli valtioneuvoston päätäntävaltaan kuuluvan taistelumateriaalin viennistä.

Kuusakoski_loppulausunto

Oikeudenkäyntimateriaalia Turun hovioikeudessa. Kuusakoski Oy ihmetteli antamassaan loppulausunnossaan puolustusvoimien vaikeuksia selvittää panssarikaluston sisältämiä metalleja. Ne määrittelevät kuinka hyvin panssari suojaa osumilta. Koko kilpailutus taas perustui nimenomaan panssarien sisältämistä metalleista saataviin hintoihin. Esimerkiksi nikkelin maailmanmarkkinahinta nousi sopimuskaudella noin 15 dollarista tonnilta korkeimmillaan yli 50 dollariin tonnilta.

Sukellus asekaupan maailmaan

Kaksi vuotta sitten, joulukuussa 2011, sain yhteydenoton pörssiyhtiö Vaisala Oyj:tä tuntevalta taholta. Lähde halusi kertoa yrityksen harjoittamasta sotatuotekaupasta ja sen kauppatavoista. Kyse oli vyyhdestä, johon liittyi useita toimijoita sekä maita, joten otin yhteyttä Ylen MOT-ohjelman toimitukseen.

Sovimme alkavamme selvittämään asiaa yhdessä. Samalla saisin aineistoa asekauppaa käsittelevään kirjaani. Pystykorva-kustantaja oli hieman aiemmin pyytänyt minua kirjoittamaan kirjan suomalaisesta aseviennistä. Edellisestä teoksesta oli kulunut jo lähes 30 vuotta ja moni asia oli sen jälkeen muuttunut. Lopullisen päätöksen kirjan kirjoittamisesta tein kuitenkin vasta kuultuani lähteen kertomuksen.

Olin tutustunut mittalaitteita ja ympäristöteknologiaa valmistavan pörssiyhtiö Vaisala Oyj:n sotatuotekauppaan ensimmäisen kerran tehdessäni selvitystä suomalaisesta aseviennistä vuonna 2009. Vaisala Oyj:tä pidettiin sotateollisuutemme kärkiyrityksenä, mutta sen tästä puolesta tiedettiin julkisuudessa hyvin vähän. Seuraavana vuonna kirjoitin siitä jutun Voima-lehteen.

Joulukuussa 2011 rauhanjärjestö Sadankomitea pyysi oikeuskansleria selvittämään, olisiko puolustusministeriön pitänyt vaatia osalta Vaisala Oyj:n tuotteita maastavientilupia. Siis olivatko ne laissa tarkoitettuja puolustustarvikkeita. Käytän puolustustarvikkeista termiä sotatuote, joka kattaa tarvikkeiden lisäksi ohjelmisto ja palvelut.

Vaisala Oyj:n toimitusjohtaja kertoi Taloussanomille sen tuotteiden ainoan puolustusspesifin ominaisuuden olevan muun muassa kestävämmät pakkaukset. Yrityksen näkemyksen mukaan se valmisti tavallisia tuotteita, joita asevoimat nyt sattuivat käyttämään omassa toiminnassaan. Säähavaintolaitteet olivat siten armeijalle kuin villapaidat tai näkkileipä.

Lähteen mukaan yhtiön edustajien lausunnot eivät antaneet totuudenmukaista kuvaa sen harjoittamasta toiminnasta. Tämä oli päällimmäisin syy siihen, miksi hän halusi kertoa tarinansa.

Tapasimme Liisa-tädin, aloin kutsua lähdettä tuolla nimellä, useita kertoja. MOT sai haltuunsa yhtiön asiakirjoja ja löysimme tietoja myös sota-arkistosta ja Wikileaksin julkaisemista Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon diplomaattisähkeistä. Myös eräs toinen yhtiön toimintaa tunteva henkilö otti yhteyttä ja kertoi tarinansa. Vaisala Oyj:n sotatuotekauppa oli ollut vuosia hyvin pienen piirin hoidossa ja ylipäätään vain parikymmentä ihmistä saattoi tietää kerrottuja asioita. Yhtiön toimitusjohtajakaan ei välttämättä tiennyt kaikkea. Tulen myöhemmissä artikkeleissa palaamaan Liisa-tädin kertomukseen ja Vaisala Oyj:n tuotekehitykseen sekä julkaisemaan yhtiön että puolustushallinnonkin asiakirjoja.

MOT:n toimittaja Kai Bymanin Sääluotain sodassa ohjelma tuli ulos helmikuussa 2012. Puolisen vuotta sen esittämisen jälkeen olin puhumassa asekaupasta toimittajayhdistyksen tilaisuudessa. Illan lopuksi eräs toimittajista tuli kertomaan suositelleensa muutama päivä aiemmin teini-ikäiselleen kesätyöpaikaksi Vaisala Oyj:tä. Teini-ikäinen oli kieltäytynyt vedoten eettisiin syihin ja valistanut äitiään yhtiön sotatuotekaupasta. Kirjassani kerron, miten sotateollisuus huolehtii julkikuvastaan muun muassa saadakseen parhaat mahdolliset työntekijät palvelukseensa.

Liisa-täti piti maanpuolustusta tärkeänä ja hän olisi ollut valmis myymään sotatuotteita, mutta hänelläkin oli omat eettiset rajansa. Hän ei hyväksyisi niiden myyntiä suoraan sotaan eikä diktaattoreille. Tämä on pohdinta, joka jokaisen sotateollisuutta harjoiKansi_suomalainenasekauppattavan yhtiön on tehtävä. Se on myös perustavanlaatuinen haaste suomalaisessa aseviennissä ja sitä joudutaan pohtimaan kerta toisensa jälkeen tehtäessä vientilupapäätöksiä. Perusteellinen pohdinta on mahdollista puolustustarvikkeiden vientilain ansiosta. Oikeuskansleri ei ole vielä päättänyt pitäisikö osan Vaisala Oyj:n tuotteista olla lain alaisia.

Arvostan Liisa-tädin ja muiden tätä kirjaa varten asioita julki tuoneiden rohkeutta. Pitää silti muistaa monien heidän olleen vuosia ylläpitämässä kritisoimiaan toimintatapoja. Silti Liisa-täti oli syy kirjoittaa kirja. Hänen mielestään oli tullut aika kertoa suomalaisesta asekaupasta suuremmalle joukolle ihmisiä. Olin samaa mieltä.

Kirja on nyt painossa.