Sijoita sotateollisuuteen – sijoita tulevaisuuteen

Sotateollisuuden sanotaan pyörivän ja pysyvän pystyssä, koska asekauppa on erittäin tuottoisaa businestä. Sota voi kyllä olla hyvää liiketoimintaa muutamille sotatuotteiden valmistajille, mutta sota on myrkkyä kansantalouksille. Asekauppaan liittyvät talousteemat nousivat esille Työpaikkojen rauhantoimikunnan juhlaseminaarissa Hyvinkäällä. Aihe kiinnosti paikalla olleita yli 150 ammattiliittojen jäsentä ja avaan aihetta tässä vielä laajemmin.

Tutkija Loren Thompson luettelee talouslehti Forbesissa viisi syytä miksi sotateollisuus eroaa muista sijoituskohteista. Ensinnäkin talouden mennessä alamäkeä kysyntä laskee kulutustavarapuolella, mutta valtioiden säästöt näkyvät yleensä vasta viimeisenä sotilasmenoissa. Tällöin sijoittavat siirtävät varojaan sotateollisuuteen ja sen osakekurssit nousevat. Oman näkemykseni mukaan taloudellisesti heikot ajat myös lisäävät valtioiden keskinäistä kilpailua. Epävarmuus ja muutos ruokkivat kansalaisten turvattomuuden tunnetta. Tällöin on tilaa poliitikoille, jotka lisäävät kontrollin tunnetta pyrkimällä minimoimaan ulkoisten tekijöiden tunkeutumista kotimaahan. Se tapahtuu niin suhtautumalla kielteisesti, siis kriittisesti, niin vanhaa kyseenalaistaviin taiteisiin, maahanmuuttoon kuin valtioiden väliseen yhteistyöhön esimerkin EU:n muodossa että toisten valtioiden tukemiseen vaikeina aikoina kehitysyhteistyön keinoin. Tämän ajattelutavan mukaan kansakunta pärjää, jos se pitää asiat omissa käsissään ja on voimakas. Voimasta kertovat sisäisen epäjärjestyksen kitkeminen kurilla ja järjestyksellä sekä suuret asevoimat. Tarve sotilasmenojen kasvattamiseen lisääntyy.

Thompsonin mukaan toinen syy on markkinadominanssi. Vajaat 30 yhdysvaltalaista alan yritystä myyvät merkittävän osan maailman sotatuotteista. Niin kauan kuin maailma ostaa aseita, ne ovat yhdysvaltalaisia. Tähän on tosin tulossa muutos. Ensimmäiset merkit siitä saatiin virallisesti viime vuonna, kun Tukholman rauhantutkimusinstituutti Sipri julkaisi vuosittaisen maailman aseviennin Top 5-listan.  Kiina nousi listan sijalle viisi ja tiputti vanhan sotilasimperiumin Britannian listalta ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1949 jälkeen. Euroopan taakkana on juuri markkinadominanssin heikkous. Siinä missä Yhdysvalloissa, monta kertaa suuremmalla markkina-alueella, on kolme panssariajoneuvojen valmistajaa, on Euroopassa niitä kahdeksan. Osa niistä tulee katoamaan. Aika näyttää onko suomalainen Patria Oyj selviytyjien joukossa. Yhtiö on panssariajoneuvotuotannosta riippuvainen ja ilman sitä suomalaisilla päätöksentekijöillä on vain vähän mahdollisuuksia sen taloudelliseen ylläpitoon.

Kolmas syy on poliittinen suoja. Sotateollisuus ei ole vapaan markkinatalouden kehto vaan hyvin eristetty. Jos Suomen on vaikea myydä telakoita ja teräsyhtiöitä niin katsokaapa millaista poliittista suojaa Vihtavuoren ruutitehdas tai Sisun kuorma-autot ovat saaneet. Parhaillaan EU yrittää avata markkinoita helpottamalla vientilupakäytäntöjä Euroopan talousalueen sisällä sekä pakottamalla jäsenmaita helpottamaan ulkomaisten yritysten pääsyä markkinoille. Suomalainen sotateollisuus on ollut aiheestakin huolissaan siitä, etteivät markkinat tule todellisuudessa avautumaan suuremmalle kilpailulle. Jokainen kotimainen hankinta ja vientikauppa päätetään yhä poliittisesti. Poliitikoille alan sulkeutuneisuus antaa työkalun käyttää sotilasmäärärahoja työ- ja elinkeinopolitiikkaan. Asekauppoja perustellaan usein ensimmäiseksi niiden työllistävällä vaikutuksella ja vasta sen jälkeen sotilaallisilla tarpeilla.

sako

Italialaisen Fabbrica d’Armi Pietro Beretta S.p.a.:n tytäryrityksen Sako Oy:n tehdasalue Riihimäellä

Neljänneksi Thompson nostaa esille alan vastustuskyvyn muutoksille. Sotilasmenoista päätetään useiksi vuosiksi eteenpäin ja säästöt, joita puolustusvoimat Suomessa haluavat kutsuttavan leikkauksiksi, näkyvät yritysten kassavirrassa vasta useampien vuosien päästä. Se antaa aikaa sopeutua. Ala on niin keskittynyt, että sotatuotteet on pakko ostaa samoilta valmistajilta. Esimerkiksi Suomessa Patria ja sen tytäryhtiöt ovat käytännössä mukana jokaisessa puolustusvoimien hankkeessa. Asevoimien yhden osa-alueen joutuessa säästöjen kohteeksi on korvaavaa tulovirtaa mahdollista saada muilta osilta. Kybersodankäynnin nousu ei ole sattumaa vaan tarjoaa uuden tulovirran perinteisten sotatuotteiden heikommalle kysynnälle.

Viimeiseksi alan tulevaisuus on paljon läpinäkyvämpää kuin muiden alojen. Markkinatalouden toimintaympäristö on dynaaminen etkä koskaan voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Thompsonin mukaan tämä on vähemmän totta sotateollisuudessa. Poliittiset keskustelut sotilasbudjeteista kestävät parlamenteissa vuosia, kansainvälisen turvallisuusympäristön muutoksia voidaan ennakoida ja aloitettavista sodista tiedetään usein etukäteen. Viime vuosina on esimerkiksi keskusteltu Israelin iskusta Iranin ydinlaitoksiin. Sotatuotteiden kysyntä onkin kasvanut hurjaa vauhtia Lähi-idässä.

Palaan lopuksi vielä alkuperäiseen väitteeseeni siitä, että sota on myrkkyä kansantalouksille. Perinteinen ”leipää ja voita” -argumentti muistuttaa sotateollisuuden kilpailevan valtion budjettivarojen käytöstä. Jos Suomen armeijan huoltotoimintoja hoitava Millog Oy uutisoi liikevaihtonsa kasvaneen, se tarkoittaa veronmaksajien avanneen enemmän kukkaronsa nyörejä. Sotateollisuuden saama osuus on aina pois jostakin muusta – yleensä vertailu kohdistetaan terveydenhuoltoon ja koulutukseen. Esimerkiksi uuteen lastensairaalaan pyritään keräämään 30 miljoonaa euroa kansalaisilta, kun puolustusvoimat osti juuri 35 miljoonalla eurolla naamiointitarvikkeita israelilaiselta yritykseltä. Tämänkaltainen vertailu on hankalaa, koska valtioiden on myös täytettävä velvollisuutensa tuottaa turvallisuutta. Joka tapauksessa tämä näkökulma tulee korostumaan valtioiden joutuessa säästämään menoistaan.

Uudemmassa ajattelussa korostetaan sodan negatiivisia vaikutuksia maailman talouskasvuun. Afrikan väkiluku tulee kasvamaan ja maanosa on länsimaiden toivo omallekin talouskasvulleen. Suurin este kehitykselle ovat konfliktit. YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin mukaan 23 Afrikan maata konfliktien seurauksena bruttokansantuotteestaan arviolta 284 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosien 1990–2005 aikana. Väli-Amerikan Investointipankki taas arvioi Latinalaisen Amerikan aseellisen väkivallan vieneen 12 prosenttia alueen bruttokansantuotteesta 1990-luvun lopulla. Länsimaisten yritysten menettäessä konfliktien takia valtavat markkinat muutama pääsi niistä kuitenkin hyötymään. Afrikan konflikteissa käytetyistä aseista 95 prosenttia tuotiin maanosan ulkopuolelta. Merkittävimmät valmistajat olivat Yhdysvallat, Eurooppa ja Kiina. EU aloittikin oman asevientintä tiukemman kontrolloinnin 1990-luvulla nimenomaan sen takia, että se huomasi kehitysapuvarojen menevän kankkulan kaivoon, kun samanaikainen asevienti ruokki konflikteja.

kongsberg

Lahden Puolustus- ja turvallisuusmessuilla 2012 poliisin messuosastolla lapsia leikittänyt klovni vieraili ilmapuolustusjärjestelmiä toimittavan norjalaisen aseyhtiö Kongsbergin messuosastolla

Konfliktit eivät näy vain kauppakumppaneiden viennissä vaan ne vaikuttavat myös suoraan naapureihin. Maailmanpankin vuonna 2011 julkaiseman raportin mukaan maan bruttokansatuote laski 0,7 prosenttia naapurimaassa riehuvan konfliktin takia. Sen mitä Venäjällä tapahtuu ja miten maan poliittiset olot voidaan vakauttaa, pitäisi siis kiinnostaa suomalaistakin liike-elämää. Myöskään kuluttajat eivät ole turvassa sodan talousvaikutuksilta. Libyan sotaa seuranneina neljänä viikkona öljyn hinta nousi 15 prosenttia.  Monen suomalaisen kotitalouden ja yrityksen kulut kasvoivat.

Asekaupan ympärillä käyty taloudellinen keskustelu on usein yksiulotteista ja sitä tulisi syventää. Muutaman sotateollisuuden yrityksen saamien vientitulojen ja tuomien työpaikkojen rinnalla olisi syytä käydä laajempaa keskustelua aseviennin vaikutuksista globaaliin talouskehitykseen. Esimerkiksi Egyptiin on pyritty viemään tarkka-ampujan kivääreitä. Se voi tuoda työtä riihimäkeläiselle tehtaalle, mutta kyseiset aseet ovat ensimmäisiä välineitä, joita turvallisuusjoukot käyttävät kansanjoukkojen pitämiseen kurissa. Madaltavatko ne kynnystä väkivallan käyttöön mielenosoittajia vastaan? Rinnalla on syytä muistaa metsäteollisuuden, taloutemme kivijalan, viennistä merkittävän osan tulevan kaupasta Egyptin kanssa. Jos tilanne muuttuukin epävakaammaksi, egyptiläiset yritykset jättävät investointeja tekemättä ja suomalaisten sahojen työpaikat vaarantuvat. Asevienti ei aina johda kriisien syvenemiseen vaan voi myös kasvattaa vakautta. Analyysin pitää kuitenkin olla nykyistä perusteellisempaa ja kokonaisarviossa on otettava huomioon yksittäisen viennin välittömiä talousvaikutuksia laajempi näkökulma.

Sotateollisuuteen sijoittaminen on Thompsonin mukaan varovaisen sijoittajan kohde. Siihen sijoittaminen ei suinkaan ole niin houkuttelevaa kuin usein annetaan ymmärtää. Brittien merkittävin sotatuotteiden valmistaja BAE Systems pyrki pari vuotta sitten fuusioitumaan paneurooppalaisen EADS:n kanssa. Fuusio kariutui Saksan ja Ranskan kantoihin, mutta sitä vastustivat myös EADS:n yksityiset osakkeenomistajat. Moni oli sijoittanut EADS:ään sen kehittämän Airbus-siviilimatkustajalentokoneen takia ja näki vahvasti asetuotannosta riippuvaisen BAE Systemsin laskevan osakkeidensa tuottoa.

Mainokset